-
Arkisto
-
Uusimmat
-
RSS-syöte
Merkinnät RSS-syötteenä
Jälleen pahassa olossa, jonka humala hyvinkin korosti, sen ymmärsin. Ei siis varsin turhaa juoda itseään fiksuksi. Kaiken sen paskan itsetunnon ja katalan elämisen ilottomuuden takana on hylkäys. Joka saatanan ihminen on minut hylännyt. Tavalla tai toisella, tahtoen tai tahtomattaan, minut on yksin jättänyt. Ne joille minun pitäisi merkitä jotain, ne jotka ovat minulle merkinneet …
ahdistus, alkoholi, ihmiset, itsetunto, katkeruus, masennus, Ymmärrys
Olen ihmisen kanssa tekemisissä vieläkin. Jokin tässä silti on muuttunut. Ehkä se on pääni sisällä. Ehkä olemme molemmat huomanneet, ettei yhteinen tulevaisuus ole mahdollinen, mutta kumpikaan ei saa sitä ääneen sanottua. Minä aion sen sanoa. Pian. Kuulin tänään että lemmikkini, joka jäi vanhempani luokse kun aikoinaan muutin toiseen kotiin, lopetettiin kaksi viikkoa sitten. En ymmärrä …
Puhuin aiemmin ihmisestä jonka olen tavannut. En häntä oikeasti ole tavannut. Hän otti minuun erään nettisivuston kautta yhteyttä (Kyseessä ei ollut mikään deittisivusto). Sen ei pitänyt olla mitään. Ei kummallekaan. Muutaman kuukauden kirjoitteluiden, puheluiden sekä skypevideopuheluiden jälkeen tilanne on muuttunut. Pidän siitä ihmisestä. En pidä meidän 700 kilometrin välimatkasta. Hän on saanut mielialani ja itsetuntoni …
Hetki siitä, kun viimeksi olen jaksanut kirjoittaa. Ja kun palaan tälle sivustolle; Kaikki on muuttunut. Inhoan muutoksia. Tämä on kamalaa. En tiedä enkä ymmärrä, missä vaiheessa minä muutuin. Miksi minä muutuin. Olen ajatellut entistä itseäni. Kävin ulkona. Menin pihalle lukemaan. Kävin kävelyillä. Juttelin ihmisten kanssa. Minä pidin ihmisistä ja heidän seurastaan. Nyt olen erakoitunut kotiini. …
ahdistus, alkoholi, ihmiset, itsetunto, lääkkeet, masennus, Työ, väsymys, viha
Edellisestä merkinnästä lähtien, olen ajatellut, että minun pitää tulla korjaamaan eräs asia, josta kirjoitin. Sanoin että minulla ei ole ainuttakaan ystävää jota en vihaisi. Ilmaisin itseni todella väärin. Tarkoitukseni oli sanoa että minulla ei ole ainuttakaan ystävää, kenelle en olisi vihainen. Tällä virheellä tuskin on väliä, sillä kaikki kiukkuni katoaa blogini myötä jonnekin. Kukaan asianomainen …
Se on varsin rumaa, mutta totta, sanoa että minulla ei olisi ainuttakaan ystävää jota en vihaisi. Jokainen niistä muutamasta hyvästä ystävästä on satuttanut minua pahasti. Jokaiselta kysyttäessä, mitä pahaa olen heille tehnyt, saisi pitkän hiljaisuuden jälkeen vastauksen että ei se ole oikeasti satuttanut. Tottakai on aina näitä raapaisuja, joilla olen vähäisesti vahingoittanut. Mutta oikeasti vain …
Lemmikkini on kipeä. Minulla ei ole varaa viedä häntä eläinlääkäriin. En oikeastaan ole varma onko hän lääkärin tarpeessa mutta kun seuraavan kerran saan rahaa lykkään oman psykoterapeutin hakua ja satsaan lemmikkini tohtorille. Jos lemmikkini kuolee, kuolen minäkin. Sitä voisitte kuvitella että se on vain osa sielustani mikä kuolee. En missään nimessä vähättele muita ja muiden …
Tätä koen paljon, tästä kaikki alkoi. Tämän taisin kokea ensimmäistä kertaa tänään. Tästä olen kärsinyt jo ainakin kymmenen vuotta. Tämän olen kokenut jo kertaalleen, nyt uudestaan vaikeana, pahempana. Tämä minulla on lievänä. Tämä tulee kausittain, vahvana. Haluaisitko olla päivän verran Minä?
ahdistus, arki, ihmiset, lääkkeet, masennus, terveys, väsymys
Arvostan niitä hetkiä jolloin vietän aikaa ihmisteni kanssa. Pidän heistä ja niiden jutuista. Mielelläni näkisin ihmisiäni useammin. Ajat vain muuttuvat inhoittavasti. Parisuhteet ja työt vievät aikaa. Mutta minua totisesti harmittaa se että minulle soitellaan vain kun ollaan kotimatkalla tai ei saatu muitakaan kiinni. Ajankuluksi, hetkeksi kunnes keksitään parempaa tekemistä. Juuri äskettäin oli festarit. Tiesin että …
Oikeastaan mikään ei ole kiinnostanut viimeaikoina. Olo on ollut inhoittava vaikken sitä tänne asti ole jaksanutkaan kirjoittaa. Makoilen vain kotona enkä oikeastaan ole halunnut nähdä ketään tai liiemmin edes jutella kenenkään kanssa. Pian luultavasti on tulossa piste jolloin minun on kylmästi myönnettävä itselleni että olen luovuttanut itseni suhteen. Vaikka kuinka suunnittelen ja päätän elämäntaparemontista niin …
Tiedossa olisi Ämyrock jossa olen käynyt jo kolmenatoista kertana putkeen. Onkohan tämä jo velvollisuus mennä, ihan vain ettei rutiini rikkoutuisi. Inhottavinta on kun ei osaa päättää että mennäkö vai ei. Toisaalta joo kun siellä on aina ollut. Sitten välillä on sellainen olo et mitä minä menen sinne näyttäytymään, läski paska. Sitten ajattelenkin et hei nyt …
Ja aivan kuin omat murheet eivät riittäisi. Tottakai välitän ystävistäni ja sukulaisistani, mielelläni kuuntelen jos heillä on suruja tai ongelmia ja yritän auttaa parhaani mukaan. En vain tiedä että miten kauan jaksan. Kannan monia salaisuuksia sisälläni enkä voi kirjoittaa niitä edes tänne. (En ole tästä blogista halunnut mainita yhtään kenellekään koska pelkään että en enää …
Pian olisi luokkakokouksen tapaista. En ole ihan varma tahdonko mennä. Minä olen juuri niitä ihmisiä joita ei toivota mukaan, hauskempaa olisi ilman mutta kyllä saan nurkassa nököttää kunhan en häiritse. Ja jos yrittäisinkin, päälleni puhuttaisiin taas kerran. Minua hylkineet ja säälineet ihmiset ovat menneisyydessä mutta muistot ovat vieläkin tätä päivää. Suurin osa kouluajoistani olivat ihan …
Merkinnät RSS-syötteenä