Viimeiset päivät ovat olleet kamalia. Mikään ei ole kiinnostanut, kaikki on tuntunut totisen yksintekevältä. Asiat joista yleensä edes humalan varjolla olen jaksanut innostua, ovat olleet täysin turhia. Jopa se juominen! On ollut pelottava huomata, että ilman lemmikkiäni, olisin luovuttanut jo monta kertaa.
Olen ihmisen kanssa tekemisissä vieläkin. Jokin tässä silti on muuttunut. Ehkä se on pääni sisällä. Ehkä olemme molemmat huomanneet, ettei yhteinen tulevaisuus ole mahdollinen, mutta kumpikaan ei saa sitä ääneen sanottua. Minä aion sen sanoa. Pian. Kuulin tänään että lemmikkini, joka jäi vanhempani luokse kun aikoinaan muutin toiseen kotiin, lopetettiin kaksi viikkoa sitten. En ymmärrä …
Edellisestä merkinnästä lähtien, olen ajatellut, että minun pitää tulla korjaamaan eräs asia, josta kirjoitin. Sanoin että minulla ei ole ainuttakaan ystävää jota en vihaisi. Ilmaisin itseni todella väärin. Tarkoitukseni oli sanoa että minulla ei ole ainuttakaan ystävää, kenelle en olisi vihainen. Tällä virheellä tuskin on väliä, sillä kaikki kiukkuni katoaa blogini myötä jonnekin. Kukaan asianomainen …
Aiemmat tekstini antavat ymmärtää että vain vellon nykytilassani. Juttuhan ei ole ihan just niin. Tänä vuonna olen monasti ollut yhteydessä sairaanhoitajaan, psykiatriin, psykologiin, ravitsemusterapeuttiin sekä päihdetyöntekijään. Minä yritän korjata tilannetta. Minä haluan olla ihminen. En muista mitä olen viimeksi sanonut. Kirjoitan näitä merkintöjä lähinnä päihdepäissäni. En tahdo lukea aiempia (Teen sen silti). Ehkä se on …
Kaikki on tosi hyvin. Mikään ei ole hyvin. Vihaan välitilaa. Tästä on ollut tahojen kanssa puhetta. Että lääkkeet vievät sinne välitilaan. Mikään ei ole paskaa mutta mikään ei ole myöskään hauskaa. Niille jotka ovat masennuslääkkeitä vastaan, voisin sanoa että niiden ansiosta olen välitilassa mutta en kuollut. Kumpi on yhteiskunnalle parempi: Se että elää kaupungin tuilla …
Lemmikkini on kipeä. Minulla ei ole varaa viedä häntä eläinlääkäriin. En oikeastaan ole varma onko hän lääkärin tarpeessa mutta kun seuraavan kerran saan rahaa lykkään oman psykoterapeutin hakua ja satsaan lemmikkini tohtorille. Jos lemmikkini kuolee, kuolen minäkin. Sitä voisitte kuvitella että se on vain osa sielustani mikä kuolee. En missään nimessä vähättele muita ja muiden …
Niin että miksi mitään tekisi? Mitä väliä sillä olisi? Sillä millään. Kun kaikki on niin turhan oloista. Viimeaikoina minulla on ollut olo että en todellakaan ole tarpeellinen. Missään. Mihinkään. Kenellekään. Kun veitsellä raaputan rannettani näen miten lemmikkini katsoo minua. Ei suinkaan estääkseen minua. Se vain katsoo pää kallellaan kostein silmin eikä ymmärrä mitä olen tekemässä. …
On vain fiilis että ranteet auki ja oikein päin. Ei minulla muuta. Moikka
Kokeilin lemmikkini niskoja. Murtuisiko? Vääntyisikö? Menisikö sijoiltaan? Kuolisiko heti? En murtannut, en vääntänyt, en koettanut saada sijoiltaan, en koettanut tappaa. Kokeilin miltä nikamat tuntuvat. Kokeilin voisinko tehdä sen. Ja joka ikinen hetki tiesin etten voisi. Voisinko tehdä sen itselleni?
Mihin tässä oikeasti ollaan menossa? Sama pyörä vain pyörii ja pyörii ja siinä mennään mukana. Mitä minä odotan? Miksen mene ulos ja näe ja koe asioita? Miksi menisin? Mitä minä kokemuksillani teen? Miksi minä luen? Miksi minä katselen elokuvia? Hyödynkö niistä jotenkin? Nautinko niistä? Aina vain samat jutut. Päiviä on jäljellä vaikka kuinka mutta en …
Tunnen itseni niin pieneksi ja mitättömäksi tässä elämässä. Tässä maailmassa. En saa unta ja kamalat ajatukset täyttävät mieleni. Olen niin pieni, huomaamaton. Olen varalla, olen se toinen, se ylimääräinen. Mitä jos minua ei olisikaan? Jos minulle sattuisi jotain. Jos kuolisin. Tiedän että se huomattaisiin, tiedän että minua surtaisiin. Tiedän myös että siitä surusta pääsisi nopeasti …
Itsemurha. Miten itsekästä se on. Kuka sen määrittää. Uskon että jokainen joka on tappanut itsensä on miettinyt edes vähän sitä tuskaa jota läheisilleen tuottaa. Mikä ajaa siihen tilanteeseen että haluaa kuolla. Mikä voi olla niin kamalaa. Voivatko läheiset uskoa koskaan että mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. Että oli niin paha olo. Että ei vain jaksanut. …
Paha olo. Henkisesti ja fyysisesti. Tekisi mieli mennä oksentamaan. Kun vaan voisi nukkua. Ei ehkä olisi tarvetta herätäkään. Mitä maailma minulla..