Viimeiset päivät ovat olleet kamalia. Mikään ei ole kiinnostanut, kaikki on tuntunut totisen yksintekevältä. Asiat joista yleensä edes humalan varjolla olen jaksanut innostua, ovat olleet täysin turhia. Jopa se juominen! On ollut pelottava huomata, että ilman lemmikkiäni, olisin luovuttanut jo monta kertaa.
Jälleen pahassa olossa, jonka humala hyvinkin korosti, sen ymmärsin. Ei siis varsin turhaa juoda itseään fiksuksi. Kaiken sen paskan itsetunnon ja katalan elämisen ilottomuuden takana on hylkäys. Joka saatanan ihminen on minut hylännyt. Tavalla tai toisella, tahtoen tai tahtomattaan, minut on yksin jättänyt. Ne joille minun pitäisi merkitä jotain, ne jotka ovat minulle merkinneet …
ahdistus, alkoholi, ihmiset, itsetunto, katkeruus, masennus, Ymmärrys
Puhuin aiemmin ihmisestä jonka olen tavannut. En häntä oikeasti ole tavannut. Hän otti minuun erään nettisivuston kautta yhteyttä (Kyseessä ei ollut mikään deittisivusto). Sen ei pitänyt olla mitään. Ei kummallekaan. Muutaman kuukauden kirjoitteluiden, puheluiden sekä skypevideopuheluiden jälkeen tilanne on muuttunut. Pidän siitä ihmisestä. En pidä meidän 700 kilometrin välimatkasta. Hän on saanut mielialani ja itsetuntoni …
Hetki siitä, kun viimeksi olen jaksanut kirjoittaa. Ja kun palaan tälle sivustolle; Kaikki on muuttunut. Inhoan muutoksia. Tämä on kamalaa. En tiedä enkä ymmärrä, missä vaiheessa minä muutuin. Miksi minä muutuin. Olen ajatellut entistä itseäni. Kävin ulkona. Menin pihalle lukemaan. Kävin kävelyillä. Juttelin ihmisten kanssa. Minä pidin ihmisistä ja heidän seurastaan. Nyt olen erakoitunut kotiini. …
ahdistus, alkoholi, ihmiset, itsetunto, lääkkeet, masennus, Työ, väsymys, viha
Edellisestä merkinnästä lähtien, olen ajatellut, että minun pitää tulla korjaamaan eräs asia, josta kirjoitin. Sanoin että minulla ei ole ainuttakaan ystävää jota en vihaisi. Ilmaisin itseni todella väärin. Tarkoitukseni oli sanoa että minulla ei ole ainuttakaan ystävää, kenelle en olisi vihainen. Tällä virheellä tuskin on väliä, sillä kaikki kiukkuni katoaa blogini myötä jonnekin. Kukaan asianomainen …
Aiemmat tekstini antavat ymmärtää että vain vellon nykytilassani. Juttuhan ei ole ihan just niin. Tänä vuonna olen monasti ollut yhteydessä sairaanhoitajaan, psykiatriin, psykologiin, ravitsemusterapeuttiin sekä päihdetyöntekijään. Minä yritän korjata tilannetta. Minä haluan olla ihminen. En muista mitä olen viimeksi sanonut. Kirjoitan näitä merkintöjä lähinnä päihdepäissäni. En tahdo lukea aiempia (Teen sen silti). Ehkä se on …
Kaikki on tosi hyvin. Mikään ei ole hyvin. Vihaan välitilaa. Tästä on ollut tahojen kanssa puhetta. Että lääkkeet vievät sinne välitilaan. Mikään ei ole paskaa mutta mikään ei ole myöskään hauskaa. Niille jotka ovat masennuslääkkeitä vastaan, voisin sanoa että niiden ansiosta olen välitilassa mutta en kuollut. Kumpi on yhteiskunnalle parempi: Se että elää kaupungin tuilla …
Lemmikkini on kipeä. Minulla ei ole varaa viedä häntä eläinlääkäriin. En oikeastaan ole varma onko hän lääkärin tarpeessa mutta kun seuraavan kerran saan rahaa lykkään oman psykoterapeutin hakua ja satsaan lemmikkini tohtorille. Jos lemmikkini kuolee, kuolen minäkin. Sitä voisitte kuvitella että se on vain osa sielustani mikä kuolee. En missään nimessä vähättele muita ja muiden …
Niin että miksi mitään tekisi? Mitä väliä sillä olisi? Sillä millään. Kun kaikki on niin turhan oloista. Viimeaikoina minulla on ollut olo että en todellakaan ole tarpeellinen. Missään. Mihinkään. Kenellekään. Kun veitsellä raaputan rannettani näen miten lemmikkini katsoo minua. Ei suinkaan estääkseen minua. Se vain katsoo pää kallellaan kostein silmin eikä ymmärrä mitä olen tekemässä. …
On vain fiilis että ranteet auki ja oikein päin. Ei minulla muuta. Moikka
Kokeilin lemmikkini niskoja. Murtuisiko? Vääntyisikö? Menisikö sijoiltaan? Kuolisiko heti? En murtannut, en vääntänyt, en koettanut saada sijoiltaan, en koettanut tappaa. Kokeilin miltä nikamat tuntuvat. Kokeilin voisinko tehdä sen. Ja joka ikinen hetki tiesin etten voisi. Voisinko tehdä sen itselleni?
Mihin tässä oikeasti ollaan menossa? Sama pyörä vain pyörii ja pyörii ja siinä mennään mukana. Mitä minä odotan? Miksen mene ulos ja näe ja koe asioita? Miksi menisin? Mitä minä kokemuksillani teen? Miksi minä luen? Miksi minä katselen elokuvia? Hyödynkö niistä jotenkin? Nautinko niistä? Aina vain samat jutut. Päiviä on jäljellä vaikka kuinka mutta en …