Purku

Hyi helvetti minä vihaan itseäni! Minne olen kadonnut. Vihaan peilikuvaani, minä niin vihaan sitä. Olen aina ollut pyöreähkö tai pullea mutta nyt olen oikeasti läski. Parissa vuodessa painoni, ihrani, on noussut yli neljälläkymmenellä kilolla. Minulla ei edes ole mitään fyysistä sairautta mikä olisi aiheuttanut tämän äkkinäisen kasvun. Olen vain syönyt tehokkaan epäterveellisesti ja ollut aktiivisesti sängynpohjalla. Myös ollut surullinen, lohtusyöjä, masentunut.

En harrasta liikuntaa. Pitäisi mutten onnistu. En pääse ylös. Ja silloin kun olen jotain kokeillut, olen pettynyt kun en ole nähnyt tuloksia (Kyse ei ole sellaisesta ’kokeilen kaksi päivää’ -pyrähdyksestä vaan olen kotona tehnyt treenejä säännöllisesti) mikä taas tietyssä pisteessä aloittaa sen masennuksen vaiheen jossa ei vain jaksa enää yrittää eikä ruokailuihinsakaan kiinnitä huomiota.

Itseasiassa se oli työ joka keskeytti liikuntaharrastukseni. En vain enää yksinkertaisesti työpäivän jälkeen jaksanut reenailla. Ja kun työt loppui ajattelin pitää muutaman päivän lepoa. Kuitenkin aina tuli jokin syy miksei treeniä voinut vetää, ”Teen huomenna, teen ylihuomenna”, ja nyt en ole miettinyt koko asiaa yli vuoteen.

Mutta. Oliko se työ oikeasti se paholainen. Töissä ollessa minulla oli päivärutiini ja tietyt ajat ja määrät mitä päivän aikana söin. Noudatin silloin erään laihdutusryhmän ruokavaliota mikä oikeasti toimi ja laihduin. Kun työt loppuivat, alkoi löysäily ruuan suhteen. Ei ollut rutiinia, söin milloin sattui ja pian mitä sattui. Tätäkin on jatkunut jo kauan.

Voinko liikaa painottaa että kaikki on minusta kiinni. Se ei ollut työ joka lopetti liikuntani. Se oli työ joka ylläpiti hyvää ruokavaliotani. Itse olen asiani sössinyt.

”Läski. Läski! LÄSKI! Saatanan paska läski, saamaton porsas! Ihrakasa! Mene sinne peilin eteen ja tajua että olet kamalan näköinen. Sinulla on aina vain suurempi vaara sairastua esimerkiksi diabetekseen! Koska tajuat sen!?”

Olen loukussa. Tekeminen ja ulos meneminen auttaisi mutta en tahdo, jaksa, uskalla mennä ulos. Häpeän itseäni. En löydä vaatteita kaupoista. Sisäreiteni ovat hankautuneet toisiinsa niin että päälimmäinen kerros ihoa on kuoriutunut pois ja sattuu. Sattuu todella paljon. Olen kamala kasa, löntti. En jaksa katsella itseäni. Vihaan itseäni. Miksi en pysty tekemään asialle mitään. Miksi en jaksa. Enkö enää jaksa välittää. Mihin olen mennyt..