Purku

Tänä aamuna olisin mieluummin tukehduttanut itseni tyynyllä kuin noussut ylös. Nukuin todella huonosti ja lykkäsin herätystäkin vaikken enää saanut unta. Ahkera lemmikkini kuitenkin pakotti minut hoitamaan velvollisuuteni ja nousemaan edes vähän itsesäälistä. Älkää kuitenkaan kuvitelko että lemmikkini olisi heitteillä, sen asian suhteen hoidan kyllä hommani hyvin. En usko että olisin tässä ilman toveriani. Hän on ansainnut huolenpidontäyteisen, turvallisen ja varman elämän luonani.

Olisin joka tapauksessa noussut koska matka vie työvoimatoimistoon. Pakko mennä, vaikka kerrottavaa ei olekaan. Kauankohan nekään siellä jaksavat minua katsella. Ei se ehkä pure että olen väsynyt ja itsetuntoni on nollissa. Mietin että jos nostaisin lääkitystäni, voisin ehkä vähän piristyä. Lääkkeitäkin pitäisi käydä ostamassa.  Ja ehkä varata lääkärille aika että olisiko noiden lääkkeiden vaihtaminen sittenkin tarpeen. Sen kuitenkin tiedän että ilman en voi olla. Luulen että olen muuten sama ihminen lääkkeiden kanssa mitä ilmankin, nyt en vain itke ihan joka asiaa.

arki, itsetunto, lääkkeet, lemmikki, masennus, väsymys