Purku

Niin että miksi mitään tekisi? Mitä väliä sillä olisi? Sillä millään.

Kun kaikki on niin turhan oloista. Viimeaikoina minulla on ollut olo että en todellakaan ole tarpeellinen. Missään. Mihinkään. Kenellekään. Kun veitsellä raaputan rannettani näen miten lemmikkini katsoo minua. Ei suinkaan estääkseen minua. Se vain katsoo pää kallellaan kostein silmin eikä ymmärrä mitä olen tekemässä. Katson takaisin ja näen viattoman suloisuuden ja tiedän ettei lemmikkini ansaitse sellaista riepottelevaa tulevaisuutta mikä jälkeeni olisi vastassa. Kunhan joku ensin huomaisi poissaoloni. Lemmikkini estää minua tappamasta itseäni.

En oikein ymmärrä että miten ihmiset jaksavat pyörittää näitä rattaita, mistä he saavat voimansa. Miksi tämä ratas pyörii? Eihän mikään loppujen lopuksi johda mihinkään. Miksi kukaan tahtoo olla tässä mukana?

En todellakaan tiedä mikä ylimääräinen mutteri olen tässä koneistossa.

ahdistus, kuolema, lemmikki, masennus