Purku

Tiedossa olisi Ämyrock jossa olen käynyt jo kolmenatoista kertana putkeen. Onkohan tämä jo velvollisuus mennä, ihan vain ettei rutiini rikkoutuisi. Inhottavinta on kun ei osaa päättää että mennäkö vai ei. Toisaalta joo kun siellä on aina ollut. Sitten välillä on sellainen olo et mitä minä menen sinne näyttäytymään, läski paska. Sitten ajattelenkin et hei nyt olenkin ihan katseenkestävä et joo joo tottakai menen ja jee kiva nähdä tuttuja. Ja sitten mietin sitä että haluavatko muut ihmiset oikeasti nähdä minut. Ei niitä varmaan pahemmin kiinnosta. Onkohan ne aina silleen voi ei taas toi tulee tänne. Ihan hyvä pokka on porukalla jos monta tuntia jaksaa jutella kanssani ja vielä hymyillen. Ärsyttävää että en pysty nyt päättämään mitä teen vaan minun pitää odottaa huomista ja sen tuomaa fiilistä. Ihan hyvin voisin ryypätä kotonakin ja kuunnella Pelle Miljoonaa mankasta. Sitten masentaa kun en mene. Varmaan masentaa sitten sielläkin. Koetas nyt jo päättää..

ahdistus, alkoholi, ihmiset, masennus, ulkonäkö